TYÖYHTEISÖSOVITTELU
Milloin tarvitaan työyhteisösovittelua?
Työyhteisöissä jännitteillä, ristiriidoilla ja konflikteilla on taipumus pitkittyä ja syventyä, jos niitä ei ole kyetty ratkaisemaan ajoissa. Organisaation omat tutut tavat neuvotella, samoin henkilöstöhallinnon, työterveyshuollon ja työnohjauksen keinot voivat olla joskus riittämättömiä. Huono työilmapiiri, pelot, puhumattomuus, ennakkoluulot, ei-rakentava vuorovaikutus, erilaisten näkökulmien törmäykset ja loukkaantumiset ovat esimerkkejä tilanteista, joissa voidaan ottaa käyttöön työyhteisösovittelu.
Restoratiivinen työyhteisösovittelu?
Restoratiivisuudella tarkoitetaan korjaamista,
eheyttämistä ja palauttamista. Restoratiivisen työyhteisösovittelun tavoite on
rakentaa uudelleen työyhteisön tai työntekijöitten väliset suhteet niin, että
arjen työntekeminen ja osapuolten suhteet palautuvat ennalleen. Tavoitteena on
muutos, johon työntekijät sitoutuvat. Työyhteisösovittelussa on keskeistä
työntekijöitten oma tahto toimia toisin. Sovittelussa konfliktin osapuolet
parhaimmillaan oppivat uuden tavan ymmärtää omia ja osapuolten erilaisia konfliktiin
johtaneita tekijöitä, näkökulmia ja tarpeita. Sovittelussa ei haeta syyllisiä
tai käydä oikeutta. Ulkopuolisen sovittelijan tehtävä on tukea ja ohjata osapuolia
vastuun kantamiseen ja ratkaisun saamiseen yhteisessä asiassaan. Parhaimmillaan
sovittelu voi toimia myös ennalta ehkäisevänä antaen työyhteisölle uusia keinoja ratkaista työyhteisön jännitteitä jo ennakolta. Lue lisää sovittelutoiminnasta Suomessa https://sovittelu.com/
Työyhteisösovittelu käytännössä?
Työyhteisön esihenkilö tai HR-yksikkö toimivat työyhteisösovittelun tilaajana. Sopimuksen jälkeen prosessi alkaa infoluonteisella alkutapaamisella, jossa ovat mukana tilaaja, konfliktin osapuolet ja henkilöt, joihin tilanne on vaikuttanut. Erillistapaamisissa
työyhteisösovittelija tapaa osapuolet yksittäin, jolloin jokainen osapuoli tulee kuulluksi. Luottamuksellisessa tapaamisessa osalliset saavat purkaa ja jäsentää tapahtunutta omalta näkökannaltaan. Sovitteluprosessin kolmas vaihe on yhteistapaaminen. Tavoiteena on kirjallinen sovitteluratkaisu,
jossa osapuolet määrittävät ratkaisun yksityiskohdat ja sen, miten niitä toteutetaan
käytännössä. Viimeisessä vaiheessa pidetään yhteinen seurantapalaveri.
Sovittelussa keskeisiä asioita ovat luottamuksellisuus, turvallisuus ja tasavertaisuus. Sovittelun tärkein työväline on kuuntelu ja puhuminen, rakentava ja vastavuoroinen dialogi, jota työyhteisösovittelija ohjaa. Restoratiivinen työyhteisösovittelu perustuu ratkaisukeskeisyyteen. Sovittelijan kysymykset auttavat kartoittamaan tapahtunutta ja kertomaan jokaisen osapuolen oman näkemyksen tilanteesta. Keskustellussa käydään läpi sekä osallisten ajatuksia, tunteita ja tarpeita tilanteeseen liittyen että myös suunnataan keskustelua eteenpäin muutoksiin, ratkaisuihin ja sovintoon.
Sovittelijan tehtävä on luoda keskustelulle turvallinen ja rakentava ilmapiiri. Sovittelussa ei haeta oikeaa ratkaisua vaan ihmisten välisten suhteiden palauttamista siten, että työskentely yhdessä on jälleen mahdollista.
